Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa testattiin uutta laitteistoa keväällä 2025.
Blokgardenin yhteisöviljelmä Tampereella on loppukesästä vehreimmillään. Tuomas Ilander esittelee multakasassa kasvavaa kurpitsaa, joka on nimetty kaupungin pormestarin mukaan. Ilmari-kurpitsa on niin komea ilmestys, että se pääsee osallistumaan syksyn tullen Jättikasvisten SM-kisaan.
Kaupunkiviljelijä Tuomas Ilander on Blokgardenin toimitusjohtaja ja yksi sen osakkaista.
– Hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun istuimme kaveriporukalla pohtimassa kaupunkiviljelyn mahdollisuuksia. Useammalla meistä oli kokemusta omasta hyötyviljelystä, ja olipa joku ollut mukana myös yhteisöviljelyssä. Mietimme, että jos kaupunkiviljely olisi helpompaa, ihmiset varmasti innostuisivat siitä, hän muistelee.
Kausipuutarhakonsepti sai alkunsa koronavuonna
Haasteena hänen mukaansa onkin yleensä se, mistä saada laitteet ja mullat viljelyyn. Monella voi olla myös hakusessa se, mitä lajikkeita kannattaa kasvattaa ja miten lähteä liikkeelle.
Näin heräsi ajatus palvelusta, jossa ihmisetsaisivat kesän alussa kaiken tarvitsemansa, kuten taimet, mullat ja ruukut kotiovelle, ja syksyn tullen mullat ja ruukut noudettaisiin taas pois. Kaupunkioloissa kun on vaikeaa säilytellä niitä talven yli, ja ruukut jäätyisivät helposti parvekkeella rikki.
Laadittiin sovellus, jonka kautta kaupunkiviljelijät saivat myös tarvitsemansa ohjeet oikea-aikaisesti, kuten ”tällä viikolla
pitää nyppiä tomaateista varkaat pois”.
Ensimmäiset asiakkaat olivat ravintoloita, jotka ottivat konseptin innolla vastaan. Sitten koitti vuosi 2020 ja maailma sulkeutui koronarajoitusten vuoksi. Ravintolat peruivat tilauksensa.
– Asiat eivät edenneet odotetusti, sillä olimme koko ajan ajatelleet kohderyhmäksi nimenomaan ravintoloita. Päätimme turvata sosiaaliseen mediaan ja laitoimme fb-ilmoituksen hankkeen kohtaamista haasteista.
Hämmästys oli suuri, sillä ei mennyt kauaakaan, kun kaikki tavara oli jo myyty. Tavalliset kuluttajat ottivat idean omakseen. Asiakkaille kaupunkiin myytävä kausipuutarha-konsepti oli syntynyt.
Ajatus hajautetusta kaupunkiviljelystä
Seuraavana vuonna perustettiin ensimmäinen yhteisöviljelmä Tampereelle. Kaupunki järjesti ympäristökilpailun, ja päätyi rahoittamaan Tesoman törmälle Blokgardenin pilottiviljelmän.
Siitä saatu kokemus oli todella kannustavaa, sillä hanke tuotti hyvää tulosta ja sitä päätettiin kehittää edelleen. Konseptista muodostui yksi Blokgardenin päätuotteista ja sitä markkinoidaan edelleen päivä- ja hoivakodeille. Sen avulla pyritään luomaan yhteistöllisyyttä ja tuomaan mielekästä tekemistä ihmisille hyötykasvien parissa. Samalla voidaan tuottaa puhdasta lähiruokaa viljelijöiden omiin tarpeisiin.
Hankkeen edetessä vetäjien mielessä alkoi hiljalleen kypsyä ajatus myös suuremmasta vaikutuksesta ruokajärjestelmään. He ryhtyivät pohtimaan millainen voisi olla kestävä kaupunkijärjestelmä. Syntyi ajatus ihmisten itse tuottamasta lähiruuasta kerrostalojen katoilla ja kellareissa. Konsepti voisi vastata osaltaan myös ravintoloiden tarpeisiin. Kaupunkiviljelijät voisivat toimia itsenäisinä yrittäjinä osana ruokajärjestelmää.
Hanke osallistui myös Investorin ajatus kiihdyttämöön. Eräässä tapahtumassa EU MEP Sirpa Pietikäinen heitti ajatuksen, että jossakin vaiheessa kaupunkiviljely voisi tuottaa jopa 30 prosenttia päivän ruoka tarpeista.
– Me kutsumme tällaista ajatusta hajautetuksi kaupunkiviljelyksi, jossa kyse on todellisesta lähituotannosta. Sen myötä jäävät pois kuljetuskulut, ruoka on tuoreempaa ja lisäksi asiakkaat tuntevat tuottajan. Viljely on toki kalliimpaa, mutta kun samalla säästetään muussa, hinta voisi olla sama, kuin kauempana tuotetun, hän toteaa.
Asiakkaat saavat puhtaampaa ruokaa ympäristö huomioiden. Tämä vähentäisi samalla yhteiskunnan riippuvuutta ulkomaisista tuontivihanneksista ja parantaisi kriisinaikaista ruokaturvaa.
Blokgarden onkin lanseeraamassa valmista konseptia, jossa asiakkaalle toimitetaan kaikki tarvittava hajautetun kaupun kiviljelyn sisäkasvatukseen aina taimista, ruukuista ja mullasta valaistukseen ja tietosovellukseen asti.
Yhteisöviljelmien määrä kasvaa
– Tänä vuonna meillä on yhteisöviljelmät täällä Tampereen Kalevassa. Tämä on toteutettu yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Helsingin Malminkartanossa olemme mukana puolestaan jo kolmatta vuotta. Siinä meillä on kumppanina Helsingin kaupungin ympäristötoimi, Ilander valottaa.
Itä-Helsingin Kontulassa sijaitsee kolmas ja Turun Jyrkkälässä neljäs yhteisöviljelmä. Jälkimmäinen on tehty yhdessä Turun Biodiversiteettipuiston kanssa.
Kaikkia vedetään samalla konseptilla. Tampereella työt käynnistyivät taimiviljelyllä jo helmi-maaliskuulla.
Muihin kohteisiin tuotiin valmiit viljelylaatikot ja mullat kesäkuulla, jolloin oli ensimmäinen istutussessio.
Kukin kaupunkiviljelijä on itse vastuussa omasta laatikostaan, mutta kastelu hoidetaan kollektiivisesti. Jokaisella osakkaalla on yksi tai kaksi kasteluvuoroa, jolloin kastellaan 50 laatikkoa kerralla. Näin kaikki kasvit tulevat kasteltua ilman, että jokaisen tarvitsee vähän päästä juosta viljelmällä. Tämä on tärkeää myös kesälomien vuoksi.
Blokgardenin puutarhuri on paikalla kerran viikossa neuvomassa ja auttamassa ihmisiä näiden viljelypulmissa. Samalla hän tarkistaa, että vesitankit ovat täynnä ja että whatsapp-ryhmä pyörii toivotulla tavalla.
Joskus on sattunut, että kasteluvuoro on jäänyt joltakin hoitamatta. Viljelylaatikot on kuitenkin suunniteltu siten, että kasvit eivät pääse aivan heti kuivahtamaan. Pahimmilla helteillä on toki erittäin tärkeää huolehtia siitä, että kastelu toimii. Kuluneena vuonna oli alkukesästä kuitenkin sen verran sateista, ettei vuoroja edes tarvittu.
Omien laatikoiden ohessa viljelmien reunamilla voi nähdä myös yhteisölaatikoita, joista kaikki voivat poimia satoa. Viljelmillä käy aika paljonkin ohikulkijoita, joista osa saattaa olla niin sanotusti pitkäkyntisiä. Niinpä yhteisölaatikoissa on kyltit, jotka kannus tavat: Ota tästä – saa poimia! Vastaavasti yksityislaatikoissa lukee: Yksityinen! Ei saa poimia.
– Toivomme tämän ehkäisevän sitä, että ihmisten omista laatikoista katoaa esim. kesäkurpitsoja. Puutarhaviljelmät ovat verraten laajalla alueella, emmekä siksikään kannata alueen aitaamista, Ilander huomauttaa.
Luonnonmukaisen viljelyn periaatteita noudattaen
Kasvitaudin tai tuholaisen iskiessä konstit katsotaan tilannekohtaisesti yhdessä Blokgardenin puutarhurin kanssa. Hän pyrkii aina ennakoimaan mahdolliset haasteet.
– Viimeksi meillä esiintyi latvamätää, joka johtui kalsiumin puutteesta. Siihen vaivaan lisättiin kyseisille kasveille tuhka vettä ja niitä kasteltiin myös munankuoriteellä, Ilander kuvailee.
Toisinaan homma kuitenkin karkaa käsistä, kuten kävi yhtenä kesänä kaaliperhosten kanssa – iso osa kaaleista oli ihan
rei’illä eikä satoa pystytty kokonaisuudessa pelastamaan. Kesän lopussa kaaliperhoset onneksi häipyivät.
– Ideana meillä on luonnonmukainen viljely, minkä vuoksi emme harrasta mitään kasvimyrkkyjä. Viljeltyjä kasveja ja vihanneksia ei voi kuitenkaan kutsua luomulaatuisiksi, kun meillä ei ole mitään sertifikaatteja. Käytämme silti aina myös luomumultaa, hän jatkaa.
Kesän mittaan yhteisö viljelmän ihmiset ovat tulleet jo tutuiksi toinen toisilleen. Yleensä viljelmälle muodostuukin vähän tiiviimpi ryhmä, jossa vaihdetaan ajatuksia ja vietetään aikaa yhdessä. Kokoontumisia on yleensä kerran viikossa. Puutarhatoimien lomassa voidaan grillata tai rakennella porukassa vaikka uusia ruokapöytiä.
Puutarhanhoito on hyvin terapoivaa ja opettavaista. Viljelylaatikosta ei luonnollisesti riitä syömistä koko vuodeksi, mutta ainakin siitä saa sel laiset salaattiainekset pöytään, joista tietää, mistä ne tulevat ja miten ne on kasvatettu. Ilanderin mukaan on upeaa seurata, miten ihmiset onnistuvat viljelyponnisteluissaan. Parhainta on kuitenkin nähdä se, miten ihmiset tekevät asioita yhdessä.
– Kaupungissa moni kokee yksinäisyyttä. Sormensa multaan upottaminen ja puutarhatöiden teko toisten kanssa on leppoisa ja mutkaton tapa tutustua uusiin ihmisiin. Se on yksi tämän tapaisen hankkeen parhaita puolia, ja avaa upean mahdollisuuden yhteisöllisyyteen, hän puntaroi.
Aitoa kiertotaloutta
Entäpä villieläimet, millaisen uhanne muodostavat yhteisöviljelmälle? Peuroja kun eivät pitele aidatkaan, mikäli sosiaalisen median keskusteluihin on uskomista. Ilanderin mukaan peurat eivät ole aiheuttaneet suuremmin ongelmia, ehkä juuri siksi, että puu tarhat sijaitsevat keskeisillä paikoilla.
– Sen sijaan pupuja ja citykaneja, hiiriä ja myyriä liikuskelee viljelmillä jonkin verran. Myös linnut saattavat käydä nokkimassa marjoja. Kesäaikaan kuitenkin jäniksilläkin on sen verran hyvin ruokaa tarjolla muualla luonnossa, että viljelijät voivat nukkua yönsä sen puoleen rauhassa.
Enemmän haasteita tuottavat Ilanderin mukaan hyönteiset. Etanat eivät pääse viljelylaatikoihin, sillä asiaan on varauduttu etanakauluksella, joka pitää kotilot poissa kasveista. Laatikot on valittu hygienia huomioiden
– ne on valmistettu erityiskestävästä elintarvikemuovista kasvitautien torjumiseksi. Ne ovat kestäneet käytössä erinomaisen hyvin, eikä hävikkiä ole kuulemma juuri tullut. Pohjissa olevat jalat tekevät laatikoista helppoja siirtää trukilla tai pumppukärryllä, mikä on ergonomista.
Syksyn koittaessa vietetään sadonkorjuujuhlaa ja tuodaan lisukkeita illalliselle. Kauden päätteeksi laatikot tyhjenne tään mullasta, joka kompostoidaan sitten yhdessä hevosenlannan kanssa. Näin saadaan seuraavalle kasvukaudelle ravinteikasta kasvualustaa.
– Haluamme alleviivata sitä, miten tärkeätä on pitää multa suljetussa kierrossa, onhan se erittäin hitaasti uusiutuva luonnonvara. Tätä ei vain usein tulla ajatelleeksi, Ilander teroittaa.
Suomessa multa valmistetaan usein turpeesta. Blokgarden käyttää tarkoituksella turpeetonta multaa, joka on aika hintavaa. Mullan mikrobit ja sienirihmastot ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä kasvien hyvinvoinnille ja koko ekosysteemi tarvitsee pieneliöitä.
– Siksi turvaudumme mineraalilannoitteiden asemesta yksinomaan orgaanisiin vaihtoehtoihin ja harjoitamme kiertotaloutta, hän toteaa.
Oivallinen konsepti myös ravintoloille
Ilander on vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa voitaisiin uusilla tekniikoilla tuottaa kaupungeissa ammattimaisesti ruokaa asukkaiden tarpeisiin. Luontokato on kaupungeissa todellisuutta. Kaupunki viljelivät voisivat kuitenkin tuottaa pieniä viheralueita ja toimia luonnon monimuotoisuuden vaalijoina ja lähituotannon eteenpäin viejinä.
Hän kannustaakin ravintoloita paneutumaan asiaan tarkemmin ja miettimään mitä mahdollisuuksia niillä on kasvattaa osa omasta tarpeestaan joko itse tai ostaa lähellä tuotetut kasvikset palveluna joltakin kaupunkiviljelijältä.
Tarjolla on useitakin malleja ja kannustavia esimerkkejä. Tampere-talolla on ollut oma kattoviljelmänsä, josta on saatu aineksia ravintolan keittiöön. Helsingin Savoy ravintolalla on niin ikään oma puutarhansa katolla.
– Ravintola Perho tekee puolestaan loistavaa yhteistyötä Green City Farmin kanssa, joka on ravintoloille ruokaa tuottava oppimispelto. Se yksi esikuviani tässä kaupunkikasvatuksessa, hän kertoo.
Sisäkasvatuksessa on hänen mukaansa paljon hyviä mahdollisuuksia:
– Jos halutaan päästä 30 prosentin tavoitteeseen, vesiviljelyn ja sienten kasvattamisen mahdollisuudet on syytä tutkia tarkoin. Ravintolat ovat tässä mielestäni aivan etulinjassa. Eikö esimerkiksi korianteri kannattaisi ennemmin kasvattaa itse kuin tilata Espanjasta asti? Maku on aivan toinen, samoin ravinteet. Ja korianterihan pitäisi käyttää aina mahdollisimman pian leikkaamisen jälkeen, hän huomauttaa.
Kuluneena vuonna Blokgarden on kehittänyt toimintaansa ja tehnyt ensimmäisiä kokeiluja uusilla saroilla. Yhden tällaisen yhteistyöhankkeen tuloksena perustettiin Viikin ylipistolla viiden opiskelijan toimesta vesiviljelyä harjoittava yritys, Viikki Urban Farmers.
Vesiviljelyä on kokeiltu myös Ravintola Perhossa sekä Haaga Helian ammattikorkeakoulussa restonomiopiskelijoiden kanssa. Näistä saatu palaute on ollut kannustavaa.
– Onnistumisia koettiin muun muassa tomaattien ja basilikan viljelyssä. Kurkunviljely ei sen sijaan menestynyt. Näistä kerätty kokemus hyödynnetään jatkoa varten. Kaupungeissa on paljon kiinnostusta viljelyyn, ja me näemme tässä isosti potentiaalia tulevaisuutta ajatellen, Tuomas Ilander kiteyttää.
Haastattelu: Irmeli Kojonen | kuvat: Blokgardenin kuva-arkisto
